Digital signage, eli digitaalisia näyttöjä hyödyntävä viestintä ja mainonta, on lisääntynyt räjähdysmäisesti parissa vuosikymmenessä. Vielä 90-luvun alussa digitaalinen näyttö oli harvinainen kuriositeetti, mutta nykyään sen eri muodot ovat arkea niin vähittäiskaupassa kuin julkisissa tiloissakin. Miten tähän päädyttiin, ja mihin suuntaan ollaan menossa?
Ensimmäiset askeleet kohti digitaalista näyttöviestintää otettiin jo 70–80-luvuilla, kun videoseiniä ja televisioruutuja alettiin käyttää myymälämainonnan tukena. Mainoksia ja tuote-esittelyjä pyöritettiin usein VHS-nauhoilta, ja vaikka tekniikka oli kömpelöä, se tarjosi aivan uudenlaista vetovoimaa verrattuna staattisiin julisteisiin. Sisällön vaihtaminen oli manuaalista ja työlästä, mutta ajatus visuaalisesta viestinnästä ostotilanteessa oli jo syntynyt.
1990-luvun lopulla mukaan tulivat ensimmäiset tietokonepohjaiset toistojärjestelmät, ja litteät näytöt alkoivat jo korvata kuvaputkitelevisioita. Myös sisältöä voitiin hallita ja vaihtaa helpommin. Näytöille voitiin tuoda esiin vaikkapa animoituja PowerPoint-esityksiä, QuickTime-videoita tai jopa interaktiivisia Flash-pohjaisia sisältöjä. Ongelmana oli kuitenkin järjestelmien sirpaleisuus: jokainen ratkaisu oli räätälöity paikallisesti, eikä yhteisiä formaatteja tai hallintatyökaluja vielä ollut. Digital signage oli tässä vaiheessa vielä pitkälti isojen toimijoiden ja erikoistuneiden tapahtumien temmellyskenttä.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen LCD-tekniikan kehitys ja hintojen lasku mahdollistivat näyttöjen laajemman käytön. Näytöistä tuli ohuempia, kirkkaampia ja ennen kaikkea – halvempia. Samalla kehittyivät mediasoittimet ja sisällönhallintaohjelmistot, joiden avulla useita näyttöjä voitiin hallita keskitetysti. Tämä oli ratkaiseva hetki: digital signage siirtyi yksittäisistä erikoisratkaisuista kohti skaalautuvaa viestintää, jota voitiin käyttää kauppaketjuissa, julkisessa liikenteessä ja ravintoloissa.
Näyttöjen käyttö ei ollut enää pelkkää videomainontaa – yhä useammin niissä esitettiin vaihtuvia tarjouksia, ruokalistoja, opasteita ja tapahtumatietoja. Sisältö oli yleensä ajastettu ja suunniteltu pysymään ruudussa päiviä tai viikkoja kerrallaan.
2010-luvun puolivälissä digital signage muuttui jälleen: näytöissä alkoi olla valmiina sisäänrakennettu mediasoitin ja pilvipalvelut yleistyivät, mikä helpotti sisällön ajastamista. Sen myötä sisällöstä tuli entistä enemmän eri tilanteisiin ja tarpeisiin mukautuvaa. Sisältöjä alettiin ajastaa vuorokaudenajan, viikonpäivän tai asiakasprofiilien mukaan. Kehittyneet järjestelmät mahdollistivat esimerkiksi sen, että aamiaisaikaan ruokalistassa näkyivät aamutuotteet ja iltapäivällä lounasvaihtoehdot – automaattisesti.
Samalla alkoi integraatio muihin järjestelmiin. Varastosaldot, säätiedot ja kampanjarajapinnat saatiin kytkettyä digitaalisiin näyttöihin, jolloin sisältö päivittyi tarpeen mukaan. Myös interaktiivisuus lisääntyi kosketusnäyttöjen ja mobiiliyhteyksien avulla.
Lue myös: Tehokkaampaa markkinointia digital signagen avulla
2020-luvulla digital signage on jo paljon enemmän kuin ”elektroninen juliste”. Nykyisin näytöt voivat hyödyntää reaaliaikaista dataa ja jopa tekoälyä sisällön personointiin ja ajastukseen. Esimerkiksi säästä, tapahtumista tai some-virrasta kerättyä tietoa voidaan käyttää sisällön valintaan.
Mainosnäytöt voivat myös mukautua katsojan mukaan: ikähaarukka, sukupuoli, kellonaika ja ostoskäyttäytyminen voivat kaikki vaikuttaa siihen, mitä sisältöä ruudulle ilmestyy. Näyttöviestintä ei enää kilpaile painettujen mainosten kanssa, vaan se on saanut aivan oman paikkansa – osana suurempaa, älykästä viestintäkokonaisuutta.
Lue myös: Uudenlainen mainosteline – vähemmällä vaivalla enemmän kauppaa
Usein digital signage yhdistetään vähittäiskauppaan, mutta sen käyttöalueet ovat paljon laajemmat. Museot, sairaalat, koulut ja liikenteen solmukohdat käyttävät digitaalisia näyttöjä opastamiseen, koulutukseen ja turvallisuustiedottamiseen. Erityisesti kriisiviestinnässä digital signage tarjoaa nopeaa, keskitettyä ja huomioarvoista viestintää – juuri silloin, kun se on tärkeintä.
Kehitys ei ole pysähtymässä. Uusia näyttöteknologioita, kuten sähköpaperia ja matalan energiankulutuksen ratkaisuja, kehitetään jatkuvasti. Aurinkosähköllä toimivat tai langattomasti päivittyvät näyttöratkaisut voivat mahdollistaa digitaalisen viestinnän laajenemisen myös paikkoihin, joissa verkkoyhteydet tai sähkönsaanti ovat rajallisia.
Toinen tulevaisuuden alue on sisältöjen luonti: generatiivinen tekoäly voi tuottaa tekstipohjaista tai jopa visuaalista sisältöä suoraan näytölle ilman manuaalista välikättä. Myös lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden rajapinnat voivat tarjota uudenlaisia käyttökokemuksia – ainakin tietyissä ympäristöissä.
Digital signage ei ole valmis teknologia, vaan jatkuvasti kehittyvä osa viestintää, markkinointia ja palvelukokemusta. Siinä missä 1990-luvun alussa käytiin keskustelua siitä, kannattaako kuvaruutuja laittaa lainkaan esille, tänä päivänä kysymys on päinvastainen: miten digitaalisia näyttöjä voidaan hyödyntää mahdollisimman fiksusti, tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti?
doop | Kauppiaskatu 5, I krs, 20100, Turku | info@doop.fi | 02 4802 7650
Asiakaspalvelu | 02 4802 7660 | ark. 9–17
storefy on doop oy:n rekisteröity tavaramerkki
sensorbeacon on doop oy:n patentoima ja rekisteröimä tavaramerkki
